perjantai 30. kesäkuuta 2017

Koskettavia rukousaiheita, pettymystä ja kohtaamisia torilla ikävän keskellä.

Eilen kyläilyreissun jälkeen suuntasimme Oulun Vapaaseurakuntaan, missä oli päivällinen odottamassa. Jo hieman herkkuja pullollaan kuitenkin söin ja suunnittelimme illan rukouskokousta. Seurakunnasta oli oma tilaisuuden juontaja ja koska Antti oli poistunut kotiin, hetken jouduimme miettimään musiikkipuolta. Hienosti sekin järjestyi.

Siunasimme 100-vuotiasta Suomea ja Marja (juontaja) luki Kyösti Kallion rukouksen. Saarnani aiheen sain vajaa tunti ennen kokousta sydämelleni. Lohdutuksen Jumala 2. Korinttolaiskirjeestä. Lopuksi oli rukouspalvelu auki. Kovia elämänkohtaloita, joiden edessä joutui hyvin pienelle paikalle. Itku meinasi itsellekin tulla. Lohdutusta tosiaan tarvittiin ja moni kertoi sitä myös saaneensa. Ihmeellistä!

Kellokartanoon ajaessamme vilkkuni alkoi taas reistailemaan ja kun pääsimme pihaan, se ei enää toiminut lainkaan. Päätin mennä iltapalalle ja saunaan. Sain ajatuksen, että kenties Oulun EMC:stä löytyisi hyllystä uusi, kun Pena vei pyöränsä huoltoon ennen kotiinlähtöään.

Aamulla sain kuulla, ettei löytynyt. Purin vilkun ja putsasin. Ei toiminut. Soitin Seinäjoen Jokiniemeen, mutta sieltäkään ei löytynyt. Tilasin sen silti sinne, Herra tietää, että saanko sen jonnekin matkan varrelle, jos tulee ajoissa.

Illalla olin ollut ensin pettynyt, mutta sain rauhan sydämeeni. Lähdimme aamulla liikkeelle siunattuamme meitä palvelleet nuoret, jotka laittoivat meille aamupalan ja muutenkin olivat avuliaita. Minä käytin vasemmalle kääntyessäni perinteistä keinoa eli käsimerkkiä...

Kemissä meillä oli toritilaisuus ja meidän jälkeemme piti tilaisuuden Reach Finland- järjestö. Ihmiset vastasivat alttarikutsuun ja sain myös rukoilla yhden nuoren parin puolesta.

Oulusta lähtiessä puhutteli lähteminen. Edellisen paikkakunnan taakse jättäminen. Ihmisten sinne jääminen. Ystävät ja tuntemattomat. Taas uuteen paikkaan. Uuteen yösijaan. Paavali pyysi esirukousta seurakunnilta ja samalla lailla me olemme esirukousten varassa kulkiessamme paikkakunnalta ja seurakunnasta toiseen. Ei tämä helppoa ole. Mutta useimmiten erittäin upeaa ja sitä mitä haluankin tehdä. Kotiin on ikävä, vaimoa Mariannea ja koiraamme Ronjaa.

Vielä yli kaksi viikkoa tien päällä ja sitten saan nähdä rakkaani. Jumala antakoon voimaa toimia ryhmänjohtajana ja tuokoon lohtua ikävään.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Aurinkoa, ystäviä ja lasten riemua.

Aamu aukeni jälleen rukouksen merkeissä. Saimme myöhemmin innokkaita ihailijoita kun Kellokartanoon saapui lasten päiväleiriläisiä. Silmät loistaen lapset kävivät ihailemassa moottoripyöriämme. Muutama uskaltautui jopa istumaan satulaan.

Suuntasimme Oulun torille ja siellä saimme nauttia auringosta, väenpaljoudesta ja ilosta. Ihmiset kuuntelivat tarkkaan mitä meillä oli asiaa ja laulut koskettivat ihmisiä. Hyvästelimme Antin ja suuntasimme kohti Toppilaa lounaalle. Toppilan Majakka on todellinen valo pimeyden keskellä. Vaikuttavaa työtä lähiössä ihmisten arjen keskellä. Ihana lepohetki ja aurinko virkistivät niin ruumista kuin sieluakin.

Itse suuntasin Christianin kanssa kohti Riikan ja Jarin kotia. Olen Riikan kanssa 14 vuotta sitten työskennellyt Toppilan kaltaisessa lähiössä nuorisotalolla ja viime kesänä ehdimme nähdä Linnansaaren puistossa nopeiden kahvien merkeissä ensimmäisen kerran 13:n vuoteen. Nyt vastassa oli hienoa ja liikuttava komitea. Pieni tyttö hiekkatien risteyksessä opasti meidät kauniin omakotitalon pihaan, missä lapset odottivat innoissaan moottoripyöriä. Halausten jälkeen meille esiteltiin koirat, pupu, majoja ja Tunturi Tiger. Sitä pääsin jopa kokeilemaan. Henkeni melkein salpaantui kun näin sen tallissa. Sitten pieni oppaamme esitteli meille tietysti ensin oman huoneensa ja sitten muiden sisarusten.

Veeti, Saana, Seela ja Piitu opastivat meitä asiantuntevin ja innokkain elkein. Saanan voimistelutaidot vakuuttivat, Piitu oli leiponut meille herkullista kinkkupiirakkaa, tosca-kakkua ja kuivakakkua. Upeaa! Veetin jääkiekkopalkintokokoelma sai mykistymään. Lahjakas nuori mies!

Mutta kuulumisien ja moottoripyörien esittelyjen (naapurin lapset olivat maanantaista asti odottaneet) jälkeen oli aika lähteä. Ringissä käsi kädessä saimme yhdessä hetkeksi hiljentyä ja jakaa siunausta. Haikein mielin vielä lähtöhalaukset ja maantie kutsui. Saimme tosin varmaan upeimman opasjoukon pyörillä ajamaan edellämme hiekkatietä, nimittäin nämä pienet lapset. Kunnes naapurin koirat veivät huomion :D Iloisin mielin jatkoimme Ouluun ja vapaaseurakuntaan.

Siitä enemmän jatkan huomenna, nyt on niin kova väsy, että on pakko mennä nukkumaan. Vilkku lakkasi taas toimimasta ja huomenn Pentti vie pyöränsä huoltoon Oulun EMC:hen ja kysyy, oisko siellä hyllyssä vasenta hallintayksikköä. Rukoilen, että asia järjestyy.

Siunattua

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Uskoontulo, esirukousta ja murhetta

Aamu aukeni aurinkoisena Raahessa. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen kävimme nauttimassa aamupalan Raahen luterilaisessa seurakunnassa kävellen. Oli sen verran lähellä vapaaseurakuntaa.

Ikävä kyllä info ei ollut allergioista kulkenut seurakuntien välillä vaan yksi seurueemme jäsen ei voinut syödä tarjolla olevaa aamupalaa. Hän joi kahvin ja käveli takaisin syömään aamupalaa vapaaseurakuntaan iltapalan rippeistä, joita ilmeisesti oli paljon.

Torille ilmestyi mukavasti porukkaa ja useita sellaisiakin joita olimme jo jututtaneet edellisenä iltana. Ihmiset olivat kiinnostuneita toiminnastamme. Pidimme kaksi tilaisuutta ja ensimmäisen tilaisuuden aikana yksi mies tuli juttelemaan, että hänellä on käsi ja niska todella kipeä. Niskassa olikin niskatuki. Kuuntelin hänen huolensa ja kysyin, että voinko rukoilla hänen puolestaan. Hän antoi luvan ja rukoilin. Sitten soi puhelin ja hän lähti pois sanoen tulevansa takaisin. En enää häntä nähnyt.

Toisen tilaisuuden lopussa eräs mies halusi myös esirukousta. Hän halusi tulla uskoon. Saimme Heikin kanssa siunata miehen taivastielle ja ohjasimme hänet myös seurakunnan yhdyshenkilön juttusille. Kävi ilmi, että he olivatkin tuttuja.

Lopulta pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti Oulua, missä meitä odotti lounas. Kun lounaan jälkeen lähdimme eteenpäin, niin vilkkuni lakkasi taas toimimasta. Ei mikään auttanut. Saavuimme Linnasaaren puistoon ja aloin purkamaan vilkkua laittaakseni sinne kontaktikliineriä. Lopulta sain vilkun toimimaan, mutta yksikkö putosi kädestäni ja osui sylinteriin, niin että hätävilkun merkkivalon kupu särkyi.

Mustia pilviä alkoi kerääntymään ajatuksiini, mutta rukoilin, että Jeesus ottaisi ne pois. Ja mieleni rauhoittui. Vilkku toimi tänne Kellonkartanoon ajaessa erittäin hyvin ja toivonkin, että asia olisi nyt kunnossa. Toivotaan.

Kohta iltapalaveriin ja sitten saunaan. Huomenna on päivätori ja iltajumalanpalvelus minne suuntaamme. Siunausta yöhösi!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aurinkoa ja ihmisten kohtaamisia.

Tänään oli kaunis päivä ajella. Aamulla heräsimme seitsemältä ja pidimme aamurukoustuokion. Eilisen tapahtumat hieman vielä puhuttivat. Söimme maittavan aamupalan ja pakkailimme rauhassa pyörät. Sade ropisi Larsmon pihaan, mutta kun olimme pakanneet, sade lakkasi ja saimme ajaa Kokkolaan sateetta. Kokkolassa kävimme Motonetissa, koska yksi pyörä kaipasi lisää öljyä.

Suuntasimme tämän jälkeen Kalajoelle ja söimme lounaan rauhassa ABC:lla ja jatkoimme Kalajoen särkille huomataksemme, että siellä olisi ollut loistava lounaspaikka. No, saimma antaa muutamille ihmisille Hyvä Sanoma-lehden ja kohtasimpa yhden kurapyöräilijänkin, joka oli tuttu foorumilta. Mutta nimen unohdin jo tietenkin.

Kävimme kristillisellä opistolla jekuttamassa, että tulimme jo MOJ:hin (joka on siis vasta vajaan kolmen viikon päästä) mutta ei ihan mennyt läpi. Ajoimme Halpahallin pihaan ja saimme antaa skootteritytölle motoristiraamatun ja toiselle parivaljakolle Hyvä Sanoma-lehden. Ihmiset ottivat innolla lehtiä vastaan ja aika suorastaan loppui kesken! Mahtavaa!

Lopulta suuntasimme Raaheen ja koska olimme hieman etuajassa, niin kävimme katsomassa huomisen toritilaisuuden paikan etukäteen. Saimme rukoilla erään nuoren naisen puolesta, joka oli vaikeassa päihdekierteessä ja halusi vapautua siitä.

Tämän jälkeen pienen seikkailun jälkeen löysimme vapaaseurakunnan ja pidimme iltatilaisuuden itseni vastatessa saarnasta. Hieman huomaa, että matkaa on jo tultu ja kaikki olivat iltapalaverin jälkeen jo kymmeneltä valmiita nukkumaan.

Itsekin taidan tästä kömpiä makuupussiin kiitollisena tästä päivästä. Herra siunatkoon tätä seurakuntaa kaiken sen huolenpidon ja kestityksen johdosta! Siunattua yötä!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Ahdingon, hengellisten hyökkäysten ja ilon päivä.


Aamu alkoi hieman myöhemmin aamurukouksella. Niin, me siis heräämme aamulla 6-8:n aikaan rukoilemaan päivän puolesta ja kiitämme menneestä yöstä. Tässä vierähtää helposti tunti. Mieti seurakuntaa, jossa pidettäisiin joka päivä tunnin rukouskokous. Yleensä sellainen on puolitoistatuntisena kerran viikossa....

Itselläni oli projektina avata vasen vilkkuvipu, koska vilkku ei toiminut eilen kunnolla. Painalluksesta ei vilkku alkanut vilkuttamaan. Hieman hankalaa oli kääntyä vasemmalle. Operaatio olikin hieman monimutkaisempi kuin oletin. Vika ei alkanut löytymään enkä saanut yksikköä kokonaan auki. Ei löytynyt niin pientä torx-avainta.

Lähdimme Pentin kanssa Pietarsaareen huoltoautolla etsimään joko korjaamoa tai liikettä, mistä löytyisi sellainen työkalu, että saisi ongelmakohdan näkyviin. Kahdesta liikkeestä saimme hirveän hyvää palvelua vaikka apua ei ikävä kyllä niistäkään löytynyt. Päädyimme ostosparatiisiin (Penan mielestä), joka oli vähän niinkuin Tuuri tai Virtain Löytötex. Sieltä löytyi sopiva työkalu.

Täytyy myöntää, että alkoi jo harmittaa. Varsinkin kun soitto Seinäjoen Jokiniemeen kertoi, että mahdollisesti koko yksikkö pitäisi vaihtaa ja se maksaisi yli 200 euroa.
Rukoilin matkalla että saisin katkaisimen kuntoon. Kuumailmapuhallinta meillä ei ollut, mutta föönillä asia hoitui. Semmoinen löytyi ryhmämme naisilta. Kuivasin katkaisijaa föönillä ja asensin sen paikalleen. Se toimi ja toimi reissun Pietarsaaren torille.

Torilla pidimme tunnin tilaisuuden musiikkeineen ja puheineen. Jopa ruotsiksi. Ja talade också svenska med gammal man. Torilla seuraamme liityi kaksi kristittyä motoristia. Jo mennessä oli sellainen vähän myrskyinen olo. Pilvet myös oikeasti kerääntyivät taivaanrantaan, mutta pysyivät siellä. Torilla paistoi aurinko. Kun lähdimme kohti Lähetyskotia, hekin liittyivät joukkoomme. Perillä joimme kahvit ja keskustelimme. Äkkiä huomasimme olevamme kovan kritiikin ja hyökkäyksen kohteena.

Saimme molemmilta täysilaidallisen opetusta siitä, kuin kaikilla paikkakunnilla tulisi olla vain yksi seurakunta, yhteiskristillinen toiminta on eksytystä ja heillä oli totuuden sanoma meille. Ryhmäläisistä osa (kuulumme siis eri kirkkokuntiin) ahdistui selvästi. Osa suuttui. Kun paasausta oli kulunut jonkin aikaa, niin ryhmänjohtajana jouduin toivottamaan kaksikolle hyvää matkaa ja siunattuja kilometrejä, koska me emme väittele tällaisista asioista.

Saimme edelleen kuulla kuinka harhassa olimme ja kuinka he olivat tulleet tuomaan puhdistusta, mutta emme ottaneet sitä vastaan. Lopulta he lähtivät ja me kokoonnuimme rukoilemaan asian puolesta ja kävimme asiaa läpi ja myös koko päivää. Myrsky tyyntyi. Saunoimme ja grillasimme makkaraa. Raskas mutta antoisa päivä on takana ja huomenna jatkamme Kalajoen kautta Raaheen. Siunausta tulevaan päivääsi!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lepoa ja rauhaa sinisten liljojen tuoman surun keskellä.

Jeesus sanoi, että tulkaa minun luokseni te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Tämä aamu on ollut nimenomaan lepoa ja rauhaa. Osa ryhmästä on kertonut ottaneensa jo useammat nokoset, osa levännyt jutellen muiden kanssa, tutustuen.

Eilinen nuorten kohtaaminen on puhutellut monia. Kun saavuimme heidän vuokraamalleen mökille, he olivat hieman häkeltyneitä, mutta myös otettuja. Heillä on selvästi hyvä ja luottamuksellinen suhde paikallisen vapaaseurakunnan vastuuhenkilöön sekä erityisnuorisotyöntekijään. Tällä paikkakunnalla on tänäkin kesänä kuollut useita nuoria onnettomuuksissa ja oman käden kautta.

Vastuuhenkilön oma poika kuoli syksyllä ja tämä on koskettanut monia nuoria. Sinililjatila on ViaDian ylläpitämän nuorille ja muille kuntalaisille tarkoitetun "olohuoneen" nimi. Nimi tuli tuli sinisistä liljoista, joita nuoret laskivat pojan arkulle viime syksynä.

Nuoria oli n. 20. Kun sanoimme, että tulkaa sunnuntaina klo 13 Vapaaseurakuntaan, niin he sanoivat etteivät ehkä ole ajokunnossa siihen aikaan, mutta voisimmeko pitää hengellisen tilaisuuden siinä ja nyt? Niinpä Antti-muusikkomme kaivoi kitaran ja laulatti pari laulua. Tämän jälkeen pidin pienen hartauden sateessa nuorten kuunnellessa hiljaa. Lopuksi he lauloivat Juha Tapion "Mitä silmät ei nää"-biisin levyn tahdissa. Ehkä joku sai löytää Taivaan.

Sateen piiskatessa maisemaa, kättelimme nuoret ja palasimme Sinisten liljojen kautta majapaikkaamme. Moni jäi hiljaa miettimään tämän maan nuorten kohtaloita. Hiljaisuus ja surukin oli läsnä puheissamme ja rukouksissamme tänä aamuna. Herra, älä hylkää näitä nuoria vaan anna heille toivoa ja valoa elämään!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen päivä takana

Aamu aukeni kahdeksalta ja koiran ulkoilutuksen jälkeen aamupalaa nautittuani jatkui pakkaaminen. Vaimon kanssa pidimme pienen rukoushetken aamiaisen jälkeen ja voi kuinka Pyhä Henki virkisti!

Jälleen kerran tuli todettua rukouksen merkitys. Ihan uuden virran ja elävää vettä sain suoniini. Klo 11.30 lopulta starttasin pyöräni ja suunnistin kohti Keuruuta ja Isoa Kirjaa. Olin ryhmälle laittanut ohjeena, että lähtöpaikalle tulee tulla tankattuna, sekä kuski että pyörä. Noh, itse en tankannut muuta kuin pyörän ja banaania.

Klo 13 meidät siunattiin matkaan. Yleisöä oli loistavan paljon saattelemassa. Oli koskettavaa polvistua ottamaan vastaan siunaus ja Herran siunauksen kera lähteä liikkeelle. Keuruun ABC:lla kokoonnuimme ryhmittäin ja siinä ehdin vähän syömään. Kävimme käytännön asiat läpi ja suuntasimme kukin ryhmä omiin suuntiimme. Seinäjoelta otimme muusikon matkaan ja Keuruulta tarjosimme kyydin eräällä miehelle Ylistaroon huoltoauton kyydissä. Sateen yltyessä lähestyimme Vähääkyröä ja ruoka odotti perillä. Kävimme illan aikana tapaamassa paikallisia nuoria ja saimme laulaa hengellisiä lauluja ja pitää heidän omasta pyynnöstään pienen hartauden. Ilta päättyi saunomiseen ja kuten huomaan klo on 0:51. Nyt nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja saarnakin odottaa. Siunattua yötä!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusaaton mietteitä

Tavarat alkavat olla pakattuina. Jälleen on se ajatus, että mitähän puuttuu? Lähdön kihelmöivä jännitys ja toisaalta kaikkien valmistelujen tuoma väsymys sekoittuu juhannusaaton valoisaan iltaan.

Hiljainen rukous mielessäni kaikkien osallistujien puolesta. Herra, varjele meitä maantiellä. Varjele, etteivät pyörät hajoisi eikä kukaan kolaroisi. Rukoilen itselleni voimia toimia ryhmänjohtajana ja myös viisautta.

Kun apostolit aikoinaan lähtivät liikkeelle, heillä ei ollut oikeastaan mitään mukana. Onko tämä varustelumme oikein vai pitäisikö meidänkin lähteä kuten apostolit? Tähän kysymykseen en osaa vastata. Nöyrin mielin lähden liikkeelle luottaen Jumalaan. Ero vaimosta ja Ronja-koirasta tuntuu jo nyt ikävänä.

Saa nähdä miten saan unen päästä kiinni ensi yönä.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Lähtövalmisteluja ja kiertueen taustaa. Tervetuloa mukaan!

Kiertue on taas alkamassa. Tämä on kolmas koko kolmen viikon mittainen kiertueeni. Viime vuonna olin toisena ryhmänjohtajana, mutta tänä vuonna olen ainoana ryhmänjohtajana. Tämä hieman jännittää ja tämän lisäksi jännittää myös se, että ryhmän koko on suurempi kuin viime vuonna. Tänä vuonna peräti seitsemän on ilmoitautunut kiertämään kolme viikkoa.

Mikä on 7xSF? Se on Gospel Riders-moottoripyöräkerhon seitsemänvuotinen projekti. Tarkoituksena on kiertää seitsemänä vuonna Suomea ympäri evankelioiden eri paikkakunnilla yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa. Olemme siis seurakuntien tukena järjestämässä sadoilla paikkakunnilla hengellisiä tilaisuuksia pääasiassa seurakuntarakennusten ulkopuolella.

Seurakunnat taas auttavat meitä tarjoamalla yösijoja ja ruokaa. Bensat hoituvat sponsorituilla ja vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Kiertue on aikamoinen voimanponnistus jokaiselle, joka sen kokonaan mukana ajaa. Parhaimmillaan joillain ryhmillä saattaa olla kolmekin tilaisuutta päivässä siirtymisineen. Toki muistamme pitää myös lepopäiviä. Kevät on mennyt reittejä suunnitellessa ja tilaisuuksia sopiessa. Ryhmäni suuntaa pohjoiseen, kohti Lappia.

Joka vuosi kiertue on kasvanut yhdellä ryhmällä. Tänä vuonna Suomea kiertää kuusi ryhmää. Ensi vuonna on projektin päätösvuosi ja silloin seitsemän ryhmää kiertää maatamme. Joka vuonna on ollut erilaisia teemoja ja tänä vuonna kiertueen nimenä on "Sata lasissa", 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Tervetuloa seuraamaan matkaa. Pyrin kirjoittamaan lauantaista lähtien tekstejä päivien kulusta.