Aurinkoa, ystäviä ja lasten riemua.

Aamu aukeni jälleen rukouksen merkeissä. Saimme myöhemmin innokkaita ihailijoita kun Kellokartanoon saapui lasten päiväleiriläisiä. Silmät loistaen lapset kävivät ihailemassa moottoripyöriämme. Muutama uskaltautui jopa istumaan satulaan.

Suuntasimme Oulun torille ja siellä saimme nauttia auringosta, väenpaljoudesta ja ilosta. Ihmiset kuuntelivat tarkkaan mitä meillä oli asiaa ja laulut koskettivat ihmisiä. Hyvästelimme Antin ja suuntasimme kohti Toppilaa lounaalle. Toppilan Majakka on todellinen valo pimeyden keskellä. Vaikuttavaa työtä lähiössä ihmisten arjen keskellä. Ihana lepohetki ja aurinko virkistivät niin ruumista kuin sieluakin.

Itse suuntasin Christianin kanssa kohti Riikan ja Jarin kotia. Olen Riikan kanssa 14 vuotta sitten työskennellyt Toppilan kaltaisessa lähiössä nuorisotalolla ja viime kesänä ehdimme nähdä Linnansaaren puistossa nopeiden kahvien merkeissä ensimmäisen kerran 13:n vuoteen. Nyt vastassa oli hienoa ja liikuttava komitea. Pieni tyttö hiekkatien risteyksessä opasti meidät kauniin omakotitalon pihaan, missä lapset odottivat innoissaan moottoripyöriä. Halausten jälkeen meille esiteltiin koirat, pupu, majoja ja Tunturi Tiger. Sitä pääsin jopa kokeilemaan. Henkeni melkein salpaantui kun näin sen tallissa. Sitten pieni oppaamme esitteli meille tietysti ensin oman huoneensa ja sitten muiden sisarusten.

Veeti, Saana, Seela ja Piitu opastivat meitä asiantuntevin ja innokkain elkein. Saanan voimistelutaidot vakuuttivat, Piitu oli leiponut meille herkullista kinkkupiirakkaa, tosca-kakkua ja kuivakakkua. Upeaa! Veetin jääkiekkopalkintokokoelma sai mykistymään. Lahjakas nuori mies!

Mutta kuulumisien ja moottoripyörien esittelyjen (naapurin lapset olivat maanantaista asti odottaneet) jälkeen oli aika lähteä. Ringissä käsi kädessä saimme yhdessä hetkeksi hiljentyä ja jakaa siunausta. Haikein mielin vielä lähtöhalaukset ja maantie kutsui. Saimme tosin varmaan upeimman opasjoukon pyörillä ajamaan edellämme hiekkatietä, nimittäin nämä pienet lapset. Kunnes naapurin koirat veivät huomion :D Iloisin mielin jatkoimme Ouluun ja vapaaseurakuntaan.

Siitä enemmän jatkan huomenna, nyt on niin kova väsy, että on pakko mennä nukkumaan. Vilkku lakkasi taas toimimasta ja huomenn Pentti vie pyöränsä huoltoon Oulun EMC:hen ja kysyy, oisko siellä hyllyssä vasenta hallintayksikköä. Rukoilen, että asia järjestyy.

Siunattua