perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusaaton mietteitä

Tavarat alkavat olla pakattuina. Jälleen on se ajatus, että mitähän puuttuu? Lähdön kihelmöivä jännitys ja toisaalta kaikkien valmistelujen tuoma väsymys sekoittuu juhannusaaton valoisaan iltaan.

Hiljainen rukous mielessäni kaikkien osallistujien puolesta. Herra, varjele meitä maantiellä. Varjele, etteivät pyörät hajoisi eikä kukaan kolaroisi. Rukoilen itselleni voimia toimia ryhmänjohtajana ja myös viisautta.

Kun apostolit aikoinaan lähtivät liikkeelle, heillä ei ollut oikeastaan mitään mukana. Onko tämä varustelumme oikein vai pitäisikö meidänkin lähteä kuten apostolit? Tähän kysymykseen en osaa vastata. Nöyrin mielin lähden liikkeelle luottaen Jumalaan. Ero vaimosta ja Ronja-koirasta tuntuu jo nyt ikävänä.

Saa nähdä miten saan unen päästä kiinni ensi yönä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti