keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Uskoontulo, esirukousta ja murhetta

Aamu aukeni aurinkoisena Raahessa. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen kävimme nauttimassa aamupalan Raahen luterilaisessa seurakunnassa kävellen. Oli sen verran lähellä vapaaseurakuntaa.

Ikävä kyllä info ei ollut allergioista kulkenut seurakuntien välillä vaan yksi seurueemme jäsen ei voinut syödä tarjolla olevaa aamupalaa. Hän joi kahvin ja käveli takaisin syömään aamupalaa vapaaseurakuntaan iltapalan rippeistä, joita ilmeisesti oli paljon.

Torille ilmestyi mukavasti porukkaa ja useita sellaisiakin joita olimme jo jututtaneet edellisenä iltana. Ihmiset olivat kiinnostuneita toiminnastamme. Pidimme kaksi tilaisuutta ja ensimmäisen tilaisuuden aikana yksi mies tuli juttelemaan, että hänellä on käsi ja niska todella kipeä. Niskassa olikin niskatuki. Kuuntelin hänen huolensa ja kysyin, että voinko rukoilla hänen puolestaan. Hän antoi luvan ja rukoilin. Sitten soi puhelin ja hän lähti pois sanoen tulevansa takaisin. En enää häntä nähnyt.

Toisen tilaisuuden lopussa eräs mies halusi myös esirukousta. Hän halusi tulla uskoon. Saimme Heikin kanssa siunata miehen taivastielle ja ohjasimme hänet myös seurakunnan yhdyshenkilön juttusille. Kävi ilmi, että he olivatkin tuttuja.

Lopulta pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti Oulua, missä meitä odotti lounas. Kun lounaan jälkeen lähdimme eteenpäin, niin vilkkuni lakkasi taas toimimasta. Ei mikään auttanut. Saavuimme Linnasaaren puistoon ja aloin purkamaan vilkkua laittaakseni sinne kontaktikliineriä. Lopulta sain vilkun toimimaan, mutta yksikkö putosi kädestäni ja osui sylinteriin, niin että hätävilkun merkkivalon kupu särkyi.

Mustia pilviä alkoi kerääntymään ajatuksiini, mutta rukoilin, että Jeesus ottaisi ne pois. Ja mieleni rauhoittui. Vilkku toimi tänne Kellonkartanoon ajaessa erittäin hyvin ja toivonkin, että asia olisi nyt kunnossa. Toivotaan.

Kohta iltapalaveriin ja sitten saunaan. Huomenna on päivätori ja iltajumalanpalvelus minne suuntaamme. Siunausta yöhösi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti